12 erikoista asiaa Tanskassa

Vaikka Tanskassa ja Suomessa on paljon samaa, silloin tällöin vastaan tulee niin hyviä kuin huonojakin eroavaisuuksia. Tässä postauksessa kerron joistakin omituisista ja erikoisista asioista Tanskassa ja Odensessa.

► Luomu on (yleensä) halvempaa kuin tehotuotettu. Tämä oli positiivinen yllätys, kun kävin ensimmäisiä kertoja kaupassa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, ei tarjolla oikeastaan edes ole muita kuin luonnonmukaisia tuotteita, etenkään hevi-osastoilla.

► 16-vuotias voi ostaa alkoholia. Tanskassa 16-vuotias voi ostaa mietoja alkoholijuomia, 18-vuotias myös väkeviä. Alaikärajaa alkoholin juomiselle ei ole ollenkaan. Ei siis ole tarvinnut loukkaantua, vaikkei kassalla ole kysytty papereita. :D

► Väkevät ruokakaupassa. Täällä ei Alkoa tunneta, vaan kaikki alkoholijuomat löytyvät ruokakaupasta. Valikoimaakin riittää etenkin oluiden ja viinien osalta.

Neljän euron kyykkyviini

► J-Dag. Marraskuun ensimmäisenä perjantaina kello 20:59 alkaa joulujuomien myynti, jota juhlitaan tanskalaiseen tapaan juomalla paljon. Tänä vuonna perjantaina 4. marraskuuta Albani tarjoaa ilmaista jouluolutta kaikille ja "joulutontut" ilmestyvät baareihin ympäri Odensea.

► Ei astiankuivauskaappeja. Edelleenkin ärsyttää, ettei astioita voi laittaa kuivumaan kaappiin. Onneksi meillä on käytössä edes pöytäversio, mutta se ei silti ole yhtään sama asia.

► Unisex-vessat. Yliopistolla kaikki vessat ovat sekä naisille että miehille. Kätevää, kun ei tarvitse erikseen tarkistaa, onko menossa oikeasta ovesta.

► Yliopiston baari. Nedenunder on vakipaikka oikeastaan kaikille SDUn opiskelijoille. Jengaa, yatzya ja alkoholia. Vieläkin vähän huvittaa, kun jo kello 16 yliopistolla tulee vastaan humalaisia opiskelijoita. Ei kyllä mikään ihme, kun olut maksaa vaivaiset 10 kruunua (~ 1,3 €).

► Kakkurakkaus. Tanskalaiset rakastavat kakkua. Yliopistollakin sitä jaetaan kaikille jatkuvasti, ja kerran sain kokonaisen kakun yhdeltä yliopiston henkilökunnasta ihan vaan koska hän "ei tiennyt, mitä sillä tehdä".

Drømmekage ungdomshusetissa ja yliopistolla

► Ovet avautuvat väärin. Yhä edelleen koen hankalaksi avata ovia, kun ne aukeavat päinvastoin kuin Suomessa. Tai joskus ne aukeavat miten sattuu, jolloin ei koskaan voi tietää, mitä odottaa. Tilannetta ei auta se, että nopealla vilkaisulla sanat tryk (työnnä) ja træk (vedä) sekoittuvat helposti keskenään.

► Leikkelevalikoima. Pakko myöntää, etten ole suurin leikkeleiden ystävä, mutta siitä huolimatta olen huomannut tämän valtavan valikoiman. Leikkeleitä on jokaisesta eläimestä ja elimestä lähtien, maustettuna tai maustamattomana, pyöreänä ja kulmikkaana.

► Pyöräily. Odense on oikea pyöräilykaupunki, ja sen huomaa. En ollut koskaan ollut pyöräruuhkassa, mutta täällä se on joka-aamuinen ongelma. Jos sulla ei ole pyörää, oot outo. Ikävä tulee huippukuntoisia pyöräteitä ja -kaistoja, joilla ei tarvitse väistellä jalankulkijoita tai autoja!

Aamuruuhkassa

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:

► Hygge. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä hygge on, mutta varmasti jokaisen hyggeen kuuluu yhdessäolo ja mukavuus. Hygge tarkoittaa vähän eri asioita eri ihmisille ja kuulemma siitä voi olla eri variaatioita eri tilanteisiin, kuten joulu-hygge tai oluella-baarissa-hygge. Helpoiten sen kääntäisi englanniksi varmaan sanalla "coziness", mutta se on liian yksinkertainen määritelmä monimuotoiselle käsitteelle.

Ilmainen kakku, ole hyvä!

Retki Pohjois-Tanskaan

Your rainbow panorama

Viime viikonloppu meni kierrellessä Pohjois-Tanskassa. Lähdimme vaihtariporukalla ESN:n järjestämälle matkalle, jolla kävimme katsomassa muutamat nähtävyydet sekä Tanskan toiseksi ja neljänneksi suurimmat kaupungit. Matka kesti kaksi päivää, joten yövyimme yhden yön siistissä hostellissa Aalborgissa. Tästä tulee siis useamman kilometrin mittainen postaus - teitä on varoitettu!

Ekana päivänä suuntasimme kohti Tanskan pohjoiskärkeä. Lähdimme matkaan aamuseitsemältä, joten bussimatka oli aika rauhallinen kaikkien vielä torkkuessa. Pysähdyimme Skagenissa, joka on Tanskan pohjoisin kunta. Skagen on suosittu turisti- ja rikkaiden lomakohde, jopa kuningasperhe lomailee siellä. Skagenissa kaikki talot ovat tietyn keltaisen sävyisiä (skagengul) ja punakattoisia, mistä kaupunki on myös tunnettu. Skagen olisi varmasti upea kesäkaupunki, ja pahin turistiaika onkin viikolla 29. Samana päivänä Skagenissa oli Skagen Marathon, joten paikalla oli jonkun verran porukkaa meidän lisäksemme, vaikka sää olikin kylmä ja tuulinen. Olisi tehnyt hirveästi mieli lähteä muiden mukana juoksemaan, kun paikalla oli vielä niin hyvä DJ:kin! :D

Skagen

Lounaalla italialaisravintolassa, oli hyvää!

Skagenin jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Tanskan pohjoisinta paikkaa, Greneniä. Grenen on tunnettu siitä, että siellä kaksi Pohjanmeren osaa, Skagerrak ja Kattegat, kohtaavat. Paljaalla silmällä näiden kahden vastakkaisen virtauksen kohtaamisen saattoi nähdä, mutta ainakaan puhelimen kameralla sitä ei saanut kunnolla ikuistettua. Onnistuimme kuitenkin näkemään meressä uiskentelevan hylkeen, mikä vähän piristi siinä vaiheessa, kun kengät olivat täynnä hiekkaa ja kova merituuli palellutti korvat.

Keskellä kohta, jossa eri virtaukset kohtaavat

Klikkaa isommaksi!

Mutta koska kengät eivät koskaan voi olla liian täynnä hiekkaa, suuntasimme Grenenin jälkeen ihastelemaan Tanskan aavikkoa, Råbjerg Mileä. Se on Pohjois-Euroopan suurin liikkuva hiekkadyyni, kooltaan noin yhden neliökilometrin kokoinen ja 40 metrin korkuinen. Tuuli liikuttaa sitä jopa 18 metriä vuodessa, minkä takia sen liikkumista on jouduttu kontrolloimaan, jottei se haittaisi asukkaita. Toisin sanoen Råbjerg Mile oli siis iso kasa hiekkaa.

Råbjerg Mile

Päivän viimeinen pysäkki oli Aalborg, jonne jäimme yöksi. Yövyimme Cabinn Aalborgissa, joka oli yllättävän kiva ja siisti paikka! Huoneet olivat toki pieniä ja tylsiä, mutta silti ihan viihtyisiä. Erityisesti pidin siitä, että lähes kaikki huoneessa oli mintunvihreää, tuli jotenkin kodikas olo. :D Illalla lähdimme käymään baarissa, sillä Aalborgissa oli silloin meneillään jonkinlaiset katujuhlat ja paikalla oli paljon ihmisiä. Ennen juhlia kävimme Karon ja Catarinan kanssa syömässä, ja päädyimme pitkän etsinnän jälkeen pieneen take-away -sushiravintolaan. Se osoittautui tosi hyväksi valinnaksi! En viihtynyt itse katujuhlissa kovin kauaa, sillä mun kurkkukipu ei ollut tykännyt päivän aktiviteeteista enkä halunnut sairastuttaa itseäni enää sen pahemmin. Sen lisäksi aamupala alkoi puoli yhdeksältä ja bussissa tuli olla kymmeneltä, joten siinäkin mielessä oli hyvä veto mennä aikaisemmin nukkumaan.

Aalborg

Toisen päivän vietimme kokonaan Aarhusissa, joka on Tanskan toisiksi suurin kaupunki. Suuntasimme ensiksi Den Gamle By -museoon, jossa esiteltiin tanskalaista elämää ennen vanhaan. Meillä oli suunnitelmissa kiertää museo suht nopeasti ja käydä sitten ostoksilla ennen seuraavaa aktiviteettia, joten kiersimme alueen melko reippaaseen tahtiin. Alkupuolella esiteltiin tanskalaista elämää ja asumista 1550-luvulta aina 1800-luvulle, mutta alueelta löytyi myös 1900- ja jopa 2000-luvun kohteita. Alkupään rakennukset jäivät meiltä vähemmälle, mutta innostuimme kiertämään oikeastaan kaikki 1900-luvun kohteet. Joissakin tuli tosi nostalginen fiilis ja oli hauska huomata, miten lähellä tanskalainen ja suomalainen asuminen ja sisustus ovat toisiaan.

Shoppailut jäivät kuitenkin välistä, sillä mikään kauppa ei ollut auki sunnuntaina. Vapautettuja aukioloaikoja voisin ehkä sanoa Suomesta ikävöiväni, sillä sunnuntait ovat yleensä niitä päiviä, kun voisi käydä kaupoilla. Suunnistimme siis pienen kaupunkikävelyn jälkeen ARoS-taidemuseoon. Se oli retken kohokohta ainakin mulle, sillä olin jo kauan aikaa haaveillut siellä käymisestä. ARoS on siis juuri se taidemuseo, jonka katolla komeilee sateenkaaripanorama. Ólafur Elíassonin luomus Your rainbow panorama oli yhtä hieno ja mahtava kuin miltä se kuvissa näyttää. Olisin voinut hengata siellä koko vierailun ajan, niin siisti paikka se oli! Kiersimme kuitenkin kaikki näyttelyt. En oo mienkään innokas museokävijä, mutta modernin taiteen omituisuus kyllä viehättää. Välillä se myös ällöttää ja ihmetyttää. ARoSissa oli esimerkiksi yksi näyttely teurastetusta hevosesta, jossa seinällä näytettiin videokuvaa sen teurastuksesta ja palaset olivat lasipurkeissa hyllyllä. Tosi taiteellista.

Tällanen iso kaveri oli vastassa No Man is an Island - The Satanic Verses -näyttelyssä (Ron Mueck - Boy)

Andy Warhol - Marilyn

ARoSin jälkeen kävimme vielä kävelykierroksella Aarhusin omien ESN-tyyppien johdatuksella. He esittelivät muun muassa kaupungintalon ja kirkon ja kertoivat niin Aarhusin historiasta kuin nykyisyydestäkin. Kävelykierros ei ollut kauhean hyvä, mutta siihen vaikutti varmasti niin huono sää kuin kaksi museokierrostakin, joiden jälkeen lisäkävely ei oikein napannut. Sen jälkeen pakkauduimme taas kaksikerrosbussimme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin Fynin saarelle. Siinä vaiheessa iltaa olin jo menettänyt ääneni ja korvakin oli aivan tukossa, joten paluu kotiin sopi mulle paremmin kuin hyvin.

Nyt mä yritän sitten parantua flunssasta. Oli mukava nähdä Tanskaa muutenkin kuin Fynin saarelta ja käydä tsekkaamassa nähtävyyksiä. Aalborg ja Aarhus olivat molemmat ihan kivanoloisia kaupunkeja, mutta mä tykkään Odensesta enemmän. Oma koti kullan kallis, vai mitä?

Aarhus sateenkaaripanoramasta kuvattuna

Kuukauden jälkeen...

...Tanska tuntuu jo kodilta.

Täällä kaikki on siis edelleen hyvin. Paluu Suomeen tuntuu yhä niin kaukaiselta, mutta silti koko ajan uhkaavasti lähestyvältä.

Social Anthropologyn luennolla

Aloitin tanskan kielikurssin syyskuun viimeisellä viikolla ja osaan joten kuten kertoa itsestäni tärkeimpiä asioita. Tanska on vähän kuin omituinen sekoitus ruotsia ja saksaa, mutta vielä omituisemmin lausuttuna. Kirjoitettua tekstiä ymmärrän lähes yhtä hyvin kuin ruotsiakin, mutta puheesta en vielä saa paljon mitään irti. Onneksi oikeastaan kaikki täällä puhuvat hyvin englantia, joten sen suhteen ei ole tullut vastaan ongelmia. Mun englanti taas ei ole välttämättä parantunut täällä olon aikana, mutta kynnystä kielen käyttämiselle ei enää ole. Ja sehän oli yksi tavoitteistani vaihdossa, joten ainakin jossain oon jo onnistunut!

En siis ole potenut koti-ikävää tai kulttuurishokkia, vaikka ikävä hevosen selkään tai edes läheisyyteen alkaakin jo kalvamaan. Kuitenkaan aikaa ei tunnu riittävän millekään "ylimääräiselle", vaikkei mulla koskaan mikään kiire täällä olekaan. Päivät vaan tuntuu menevän tehdessä ei mitään niin nopeasti, ettei kaikkea suunniteltuakaan ehdi tekemään.

Tavallinen aamuruuhka koulumatkalla...

Vihdoin Tanskassakin alkoi syksy, ja kylmät tuulet muistuttavat mua Vaasasta. Monet vaihtarit valittavat jo kylmää, kun lämpötila on laskenut muutamana päivänä alle viiteentoista. Pakko myöntää, että se tuntuu kyllä aika kylmältä pitkän lämpimän jakson jälkeen, mutta oikeanlaisella vaatetuksella siitä selviää!

Syyskuun loppupuolella mun porukat kävi vierailulla Odensessa, ja sain niiden mukana kaikkea tarpeellista Suomesta. Kävimme myös tsekkaamassa Egeskovin linnan, jonne ei Odensesta ollut mikään hirveän pitkä matka. Pihamaalla oli kiva kierrellä, mutta itse linna ei ollut mitenkään erityinen. Oli kuitenkin kiva käydä katsomassa sekin paikka, kun kerran samalla saarella ollaan. Otin linnasta ihan ylipaljon kuvia, jotka täytyy varmaan jättää ihan omaan postaukseensa.

Huomenaamulla seiskan aikaan lähdemme muiden vaihtareiden kanssa kietämään Pohjois-Tanskaa. Mun pitää herätä jo viiden aikoihin, että ehdin kuuden bussiin, koska meidän retkibussimme lähtee keskustan linja-autoasemalta. Kierrämme Skagenin kautta Aalborgiin sekä Aarhusiin, ja vierailemme myös muun muassa Tanskan pohjoisimmassa kohdassa. Odotan reissua innolla, mutta samalla toivon, ettei pari päivää vaivannut kurkkukipu pahenisi matkan aikana... Siitä sitten taas myöhemmin lisää, nyt on aika pakata tavarat valmiiksi ja ladata akut täyteen!

Käytiin Karon kanssa testaamassa Umashi, yksi Odensen sushipaikoista. Hyvää oli!

Kolmannen viikon sekalaiset kuulumiset

Aika tuntuu menevän täällä todella nopeasti. Kolme ensimmäistä viikkoa on nyt takana päin, ja uskallan jo sanoa, että oon sopeutunut tänne hyvin. Minkäänlaista kulttuurishokkia tai koti-ikävää ei oo ehtinyt potea, kun kaikenlaista tekemistä on ollut niin kamalan paljon. Ken tietää, ehkä niidenkin aika tulee vielä.

Tanskan alkusyksy yllätti mut täysin, sillä täällä ei ole ollut varmaan kertaakaan alle kahdenkymmenen asteen päiviä ja aurinkokin on paistanut lähes koko ajan. Aamulla kouluun lähtiessä on tosin alkumatkasta viileää, mutta jo puolivälissä alkaa tulla kuuma. Tuntuu typerältä sanoa, mutta toivon jo vähän, että se "oikea" tanskalainen syksy alkaisi - eli vesisade, tuuli ja koleus.

Koulumatkalta

Yliopisto on tullut jo vähän tutummaksi, ja omien kurssien luokat löytyvät helposti. Melkein kaikki ovat tosin samalla käytävällä, mutta yksi on melkoisen labyrintin päässä. Edes opettaja ei löytänyt sinne ensimmäisellä tunnilla, vaan saapui paikalle reilusti myöhässä. Eikä auta edes kysyä apua keneltäkään, koska kukaan ei tiedä, missä mikäkin luokka sijaitsee...

Kävin yhtenä päivänä luentojen jälkeen kiertelemässä ympäri kampusta. SDU on todella iso verrattuna Vaasan yliopistoon, ja eri rakennuksia löytyy joka puolelta. Myös erilaisia patsaita ja muuta taidetta on joka nurkan takana. Kävimme yhdellä kurssilla kiertämässä ympäri yliopistoa katsomassa erilaisia taideteoksia, joita koulustamme löytyy, ja niitä oli ripoteltu sinne tänne. Täytyy joku päivä käydä uudestaan itsenäisesti kiertämässä näitä nähtävyyksiä ja myös kuvata niitä!

Löysin tutkimusretkelläni tunnelmallisen kujan pienestä metsästä, ja siitä tuli heti uusi lempipaikkani yliopistolla. Metsässä oli jo vähän syksyn tuntua, vaikka aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilakin oli kuin kesällä.

Kuten edellisinäkin viikkoina, myös tällä viikolla tuli käytyä juhlimassa pariinkin otteeseen. Torstaina meillä oli Birkeparkenissa erään tytön syntymäpäiväjuhlat sekä yliopistolla SDU:n synttärit. Syddanskin yliopisto täytti tänä vuonna 50 vuotta, ja kaikille tarjottiin synttärikakkua, brynsvigeriä, joka on Fynin saarelta kotoisin oleva sokeripommi.

Brynsviger

Synttäreiden lisäksi lauantaina oli ehkäpä koko syksyn suurimmat bileet, nimittäin semesterstartfesten, joka järjestettiin yliopistolla. Paikalla oli ainakin kolmisen tuhatta opiskelijaa, monta eri esiintyjää useammalla eri lavalla ja useampi juomakoju. Ja hauskaa oli!

Karo, mä ja Chiara etkoilla. Itse bileistä ei tullut otettua tällä kertaa yhtään kuvia.

Opiskelun ja juhlimisen lisäksi oon päässyt jo paremmin vauhtiin juoksemisenkin kanssa. Juoksulenkit jäivät aika vähälle flunssan ja kaikkien tapahtumien takia, mutta nyt siinäkin alkaa pääsemään takaisin rutiiniin. Tällä viikolla kävin kahdella pitemmän matkan lenkillä, vaikka tavallisesti käyn kerran viikkoon pitkän lenkin ja sen lisäksi yhden tai kaksi lyhyttä lenkkiä. Voin sanoa, että useampi pitkä lenkki viikossa ei oo mun juttu, sillä oikea jalka ei tunnu tykkäävän liian raskaasta menosta.

Viimeisin lenkki suuntautui täysin uusiin maisemiin, sillä tsekkasin netistä sopivan mittaisen lenkin ja lähdin matkaan. Jouduin juoksemaan melko pitkään autotien viertä tai pyöräteillä, joten reitti ei ollut siinä mielessä kaikista parhain. Mutta matkan varrella oli niin paljon ihailtavaa! Löysin itseni Åsumista ja Bullerupista, joissa oli mitä suloisimpia taloja, joista oli pakko ottaa kuvia. Matkalla oli myös pari hevostallia, ja oli vähällä, etten poikennut niihin pikavisiitille. :D

Näissä maisemissa kelpasi kyllä hölkätä kuutisentoista kilometriä. Uudet reitit tekevät juoksusta mulle paljon mielekkäämpää, eikä pitkäkään matka tunnu niin pahalta, kun ei kierrä vaan samoja reittejä joka kerta.

Lyhyesti sanottuna mulle kuuluu siis oikein hyvää, eikä elämä Tanskassa ole ainakaan tylsää. Tänään olisi suunnitelmissa lähteä vielä iltapäivästä vegaanipiknikille ja suorittaa seuraavan viikon luentojen luku-urakat. Aloitin myös verkkokurssin Vaasan yliopistossa, koska kouluhommia ei koskaan voi olla liikaa...

Palataan asiaan taas sitten, kun oon viettänyt täällä kokonaisen kuukauden. :) Hej, hej!

Karrusel 8.-10.9.

Syyskuu alkoi vauhdikkaasti kolmipäiväisillä Karrusel-festivaaleilla. Idea oli sama kuin Kööpenhaminan Distortion-festareilla, tosin pienemmässä mittakaavassa. Karruselin aloitusjuhlat sijaitsivat keskustassa olevassa puistossa, Munke Mosessa, jonne oli rakennettu kolme esiintymislavaa ja useita ruoka- ja juomakojuja.

Koska tarjolla oli ilmaista olutta ensimmäisen tunnin ajan, olimme Karoliinan kanssa tietenkin heti ensimmäisten joukossa porttien sisäpuolella. :D Ehdimme istua pöydän ääressä varmaan jopa puolisen minuuttia ylhäisessä yksinäisyydessämme, kun sitten seuraamme liittyi ryhmä tanskalaisia. Olimme tästä varsin innoissamme, koska tanskalaisiin on yllättävän vaikea tutustua missään. Tähän asti kun ollaan pyöritty vaan vaihtariporukassa, ja mulla meni varmaan viikko, ennen kuin tapasin ensimmäisen tanskalaisen Tanskassa.

Ekan päivän esiintyjistä kävimme katsomassa Gulddrengin, joka oli yhden jos toisenkin uusien kavereidemme mielestä aivan pakko nähdä. Oon siinä ymmärryksessä, että Gulddreng on tällä hetkellä todella suosittu muttei lainkaan arvostettu artisti. Sen keikalle oli ainakin sen verran tunkua, että järjestyksenvalvojien piti alkaa rajoittaa lavalle kulkua. En nähnyt itse keikasta juuri mitään, koska oon Tanskan mittapuulla aika lyhyt, mutta sentään kuulin kaiken (sanoista en ymmärtänyt puoliakaan, mutta en usko, että ne oli kauhean syvällisiä). Ymmärtääkseni Gulddreng esitti kaikki huimat kolme kappalettaan ja yhden niistä kaksi kertaa.

Tämän jälkeen käytiin vähän reivaamassa toisella teltalla ja palattiin sitten katsomaan Marvelous Mosellin keikkaa, joka oli illan viimeinen. Lähtörytäkässä porukka pääsi vähän hajoamaan, mutta onneksi tiemme kohtasivat lopulta uudestaan ja jatkoimme festareilta yhteen virallisista afterpartyistä, Boogiesiin. Se on kuulemma maineeltaan vähän outo, sillä sinne suunnistetaan yleensä silloin, kun muut paikat on jo kiinni (eli toisin sanoen kun ollaan todella kännissä). Mun mielestä se vastasi aika lailla kotipaikkakuntani baareja, paitsi että musiikki oli parempaa.

Toisena päivänä festarit siirtyivät kadulle, mikä oli mun mieleen. Joka kulman takana soitti erilaisia DJ:tä, kaikkialla oli ruoka- ja juomakojuja ja paljon porukkaa ympärillä. Sovimme tapaavamme eilisen päivän tanskalaisten kanssa uudestaan, ja vietimme lopulta taas koko illan samassa porukassa. Täytyy antaa pointsit Odenselle toimivasta vessajärjestelystä, sillä bajamajoja oli kerrankin tarpeeksi, ne pysyivät yllättävän siisteinä ja vessapaperiakin riitti. Suomessa on tottunut siihen, että joutuu jonottamaan tuntitolkulla räjähtäneisiin bajamajoihin, joissa ei varmaan alun perinkään ollut ollut paperia.

Satamaa

Viimeisenä päivänä Karrusel oli Odensen satama-alueella. Keskustasta siihen suuntaan lähti paraati, johon olisi saanut liittyä vapaasti, mutta emme ehtineet mukaan. Itse alueella oli taas paljon nähtävää, muun muassa karuselli, jossa oli tietenkin pakko käydä pyörimässä pari kierrosta. Tänäkin iltana tapasimme edellisten iltojen tanskalaisten kanssa, eli ainakin vielä suomalaisten seura kelpasi.

Karrusel oli todella mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty tapahtuma! Se on järjestetty vasta kolme kertaa, joten luultavasti se kasvaa ja kehittyy vuosien saatossa vielä paljon lisää. Saa nähdä, täytyykö ensi vuonna tulla uudestaan käymään Odensessa Karruselin aikaan.

Good times!

Ensimmäinen viikko takana

Kulunut viikko Tanskassa on ollut yllättävän kiireinen ottaen huomioon, ettei täällä ole vielä ollut juuri mitään tekemistä. Kurssit alkavat kunnolla vasta ensi viikolla, mutta aikaa on kulunut kaikkeen muuhun enemmän kuin tarpeeksi.

Heti ensimmäisestä illasta lähtien jossain päin asuinaluettamme on joku aina ollut järjestämässä illanistujaisia tai muuta mukavaa yhdessäoloa. Sen lisäksi jo yhteen kauppareissuun saa kulutettua siedettävästi aikaa, kun reitit eivät ole vielä tuttuja ja vähän väliä täytyy pysähtyä tarkistamaan Google Mapsista, että on yhä oikealla tiellä.

Ensimmäisen viikon aikana on tullut tehtyä pieniä hankintoja, jotka tuntuivat välttämättömiltä vaihtosyksyn sujuvuutta ajatellen. Ensimmäisenä listalla oli tietenkin polkupyörä, jota ilman kulkeminen Odensessa kävisi nopeasti hankalaksi. Bussiyhteydet ovat täällä paljon Vaasaa paremmat, eikä välimatkatkaan mitään hirmuisia ole, mutta pyörällä pääsee silti kulkemaan parhaiten. Tanska on onneksi todella hyvä pyöräilymaa, ja myös täällä Odensessa pyöräilijät saavat nauttia tasaisista pyöräteistä.

Ostin siis pyörän heti seuraavana päivänä Facebookin kautta mieheltä, joka ostaa rikkinäisiä pyöriä ja myy ne korjattuina eteenpäin. Mun pyöräni maksoi 500 kruunua, eli noin 67 euroa, mikä oli omasta mielestäni oikein sopiva hinta. Eikä pyöräkään ollut sen hassumpi, vaikka selvästi onkin käytetty. Olin ajatellut, että puolisen vuotta pyöräilee vaikka millaisella rakennelmalla, joten oon tosi tyytyväinen tähän yksilöön.

Tietenkin seuraavaksi täytyi käydä ostamassa pyörään kunnon lukko ja valot, koska ilman lukkoa mulla ei olisi ollut kohta pyörää ja ilman valoja olisin saanut sakot. Molemmat löytyivät kohtuulliseen hintaan läheisestä Biltemasta, jonne kaverini kämppis meidät ystävällisesti johdatti ja vahti pyörää sen aikaa, kun kävimme sisällä shoppailemassa.

Sunnuntaina vuorossa oli ESN Odensen järjestämä kiertokävely, joka jäi vähän kesken sateen vuoksi. Kiertelimme Odensen keskustassa tärkeimpiä paikkoja ja samalla pääsi tutustumaan muihin vaihtareihin. Odensehan on tunnettu H.C. Andersenin kotikaupunkina, vaikka hän muuttikin sieltä pois heti kun pystyi. Keskustassa huomasi heti, että kaupunki on hyvin ylpeä Andersenista. Muun muassa osassa jalankulkijoiden liikennevaloja loisti itse H.C. Andersen ja jalkakäytävillä pystyi seuraamaan H.C. Andersenin jalanjälkiä. 

H.C. Andersenin kotitalo

Sympaattisia taloja vastapäätä H.C. Andersenin kotitaloa

Odensesta löytyy kaikenlaisia kauppoja, ja yhtenä päivänä kävin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kiertelemässä keskustan liikkeitä. Kävimme muun muassa Tigerissä, joita Odensesta löytyy ainakin kolmisen kappaletta, sekä syömässä viihtyisässä hampurilaisravintolassa The Burgerissa. 

Flying Tiger

The Burgerin hampurilaisateriat olivat vähän yli 100 kruunun arvoisia, mutta myös sen arvoisia. Samalla reissulla tuli hankittua myös kaikenlaisia pieniä välttämättömyyksiä, kuten pesusieni ja sukkia. Hintataso Tanskassa on vähän Suomea korkeampi, ja esimerkiksi H&M:n tavallinen sukkapaketti maksoi lähemmäs kympin. Alkoholi on puolestaan täällä halvempaa kuin Suomessa, ja sitä saa ostettua mistä vain. Eikä ole vielä kertaakaan tarvinnut näyttää henkkareitakaan, sillä Tanskassa alkoholia saa ostaa jo 16-vuotiaana ja juoda heti syntymästä saakka.

Maanantaina kävimme katsastamassa yliopiston, sillä tiistaina meillä alkoi introduction week kampuksella. Onneksi tiistaiaamuna meidän buddymme johdattivat meidät koko porukalla yliopistolle, joten kukaan ei eksynyt matkalla ainakaan kovin pahasti. Tällä hetkellä matkalla yliopistolle on useampi tietyömaa, joiden takia reitti on vähän mutkittelevampi kuin tavallisesti. Luultavasti joudun kulkemaan Google Mapsin kanssa vielä ensi viikonkin, jotta reitti tulee tutuksi.

Orientaatiopäivät sisälsivät pari johdatusluentoa yliopisto-opiskeluun ja elämiseen Tanskassa sekä kiertokävelyn yliopistolla. SDU on Vaasan yliopistoon verrattuna paljon suurempi, joten kiertokävely oli paikallaan. Yliopistosta löytyy ruokalan lisäksi ainakin Starbucks ja alakerrasta baari, mikä oli vähän kummallista. Yliopistossa on lisäksi oma kauppa, josta voi ostaa muun muassa opiskelutarvikkeita, kirjoja ja yliopiston omia tuotteita.

Keskiviikkona oli vuorossa tanskalaisen CPR-numeron hankkiminen. Pohjoismaista tulleille riitti, että vei yliopistolle ilmoituksen saapumisestaan Tanskaan passikopion kera. Muut joutuivat jonottamaan pitkiäkin aikoja voidakseen rekisteröityä Tanskaan. Iltapäivällä suunnistin pitkään ja hartaasti puhelimen avulla yhden kurssini johdatusluennolle. Scandinavian Lifestyle and Design kuuluu SDU:n Scandinavian Area Studies -ohjelmaan, johon kuuluvat kurssin ovat valittavissa vaihto-opiskelijoillekin. Kävimme luennolla läpi SAS-ohjelman kursseja sekä H.C. Andersenin elämää, jonka jälkeen siirryimme syömään illallista yliopiston käytössä oleviin tiloihin. Saimme luennolla myös maistaa Odensen oman panimon panemaa olutta, nimeltään mielikuvituksellisesti Odense. :D

Illalla menin vielä naapuriin istumaan iltaa, ja siellä tulikin vietettyä aikaa aina aamuyön puolelle. Mun mielestä on vaan mukavaa, että vaihtarit järjestävät itsekin vähän tapahtumia. Eipä ainakaan ehdi tulla tylsää!