torstai 13. lokakuuta 2016

Retki Pohjois-Tanskaan

Your rainbow panorama

Viime viikonloppu meni kierrellessä Pohjois-Tanskassa. Lähdimme vaihtariporukalla ESN:n järjestämälle matkalle, jolla kävimme katsomassa muutamat nähtävyydet sekä Tanskan toiseksi ja neljänneksi suurimmat kaupungit. Matka kesti kaksi päivää, joten yövyimme yhden yön siistissä hostellissa Aalborgissa. Tästä tulee siis useamman kilometrin mittainen postaus - teitä on varoitettu!

Ekana päivänä suuntasimme kohti Tanskan pohjoiskärkeä. Lähdimme matkaan aamuseitsemältä, joten bussimatka oli aika rauhallinen kaikkien vielä torkkuessa. Pysähdyimme Skagenissa, joka on Tanskan pohjoisin kunta. Skagen on suosittu turisti- ja rikkaiden lomakohde, jopa kuningasperhe lomailee siellä. Skagenissa kaikki talot ovat tietyn keltaisen sävyisiä (skagengul) ja punakattoisia, mistä kaupunki on myös tunnettu. Skagen olisi varmasti upea kesäkaupunki, ja pahin turistiaika onkin viikolla 29. Samana päivänä Skagenissa oli Skagen Marathon, joten paikalla oli jonkun verran porukkaa meidän lisäksemme, vaikka sää olikin kylmä ja tuulinen. Olisi tehnyt hirveästi mieli lähteä muiden mukana juoksemaan, kun paikalla oli vielä niin hyvä DJ:kin! :D

Skagen
Lounaalla italialaisravintolassa, oli hyvää!

Skagenin jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Tanskan pohjoisinta paikkaa, Greneniä. Grenen on tunnettu siitä, että siellä kaksi Pohjanmeren osaa, Skagerrak ja Kattegat, kohtaavat. Paljaalla silmällä näiden kahden vastakkaisen virtauksen kohtaamisen saattoi nähdä, mutta ainakaan puhelimen kameralla sitä ei saanut kunnolla ikuistettua. Onnistuimme kuitenkin näkemään meressä uiskentelevan hylkeen, mikä vähän piristi siinä vaiheessa, kun kengät olivat täynnä hiekkaa ja kova merituuli palellutti korvat.



Keskellä kohta, jossa eri virtaukset kohtaavat
Klikkaa isommaksi!

Mutta koska kengät eivät koskaan voi olla liian täynnä hiekkaa, suuntasimme Grenenin jälkeen ihastelemaan Tanskan aavikkoa, Råbjerg Mileä. Se on Pohjois-Euroopan suurin liikkuva hiekkadyyni, kooltaan noin yhden neliökilometrin kokoinen ja 40 metrin korkuinen. Tuuli liikuttaa sitä jopa 18 metriä vuodessa, minkä takia sen liikkumista on jouduttu kontrolloimaan, jottei se haittaisi asukkaita. Toisin sanoen Råbjerg Mile oli siis iso kasa hiekkaa.

Råbjerg Mile


Päivän viimeinen pysäkki oli Aalborg, jonne jäimme yöksi. Yövyimme Cabinn Aalborgissa, joka oli yllättävän kiva ja siisti paikka! Huoneet olivat toki pieniä ja tylsiä, mutta silti ihan viihtyisiä. Erityisesti pidin siitä, että lähes kaikki huoneessa oli mintunvihreää, tuli jotenkin kodikas olo. :D Illalla lähdimme käymään baarissa, sillä Aalborgissa oli silloin meneillään jonkinlaiset katujuhlat ja paikalla oli paljon ihmisiä. Ennen juhlia kävimme Karon ja Catarinan kanssa syömässä, ja päädyimme pitkän etsinnän jälkeen pieneen take-away -sushiravintolaan. Se osoittautui tosi hyväksi valinnaksi! En viihtynyt itse katujuhlissa kovin kauaa, sillä mun kurkkukipu ei ollut tykännyt päivän aktiviteeteista enkä halunnut sairastuttaa itseäni enää sen pahemmin. Sen lisäksi aamupala alkoi puoli yhdeksältä ja bussissa tuli olla kymmeneltä, joten siinäkin mielessä oli hyvä veto mennä aikaisemmin nukkumaan.

Aalborg



Toisen päivän vietimme kokonaan Aarhusissa, joka on Tanskan toisiksi suurin kaupunki. Suuntasimme ensiksi Den Gamle By -museoon, jossa esiteltiin tanskalaista elämää ennen vanhaan. Meillä oli suunnitelmissa kiertää museo suht nopeasti ja käydä sitten ostoksilla ennen seuraavaa aktiviteettia, joten kiersimme alueen melko reippaaseen tahtiin. Alkupuolella esiteltiin tanskalaista elämää ja asumista 1550-luvulta aina 1800-luvulle, mutta alueelta löytyi myös 1900- ja jopa 2000-luvun kohteita. Alkupään rakennukset jäivät meiltä vähemmälle, mutta innostuimme kiertämään oikeastaan kaikki 1900-luvun kohteet. Joissakin tuli tosi nostalginen fiilis ja oli hauska huomata, miten lähellä tanskalainen ja suomalainen asuminen ja sisustus ovat toisiaan.




Shoppailut jäivät kuitenkin välistä, sillä mikään kauppa ei ollut auki sunnuntaina. Vapautettuja aukioloaikoja voisin ehkä sanoa Suomesta ikävöiväni, sillä sunnuntait ovat yleensä niitä päiviä, kun voisi käydä kaupoilla. Suunnistimme siis pienen kaupunkikävelyn jälkeen ARoS-taidemuseoon. Se oli retken kohokohta ainakin mulle, sillä olin jo kauan aikaa haaveillut siellä käymisestä. ARoS on siis juuri se taidemuseo, jonka katolla komeilee sateenkaaripanorama. Ólafur Elíassonin luomus Your rainbow panorama oli yhtä hieno ja mahtava kuin miltä se kuvissa näyttää. Olisin voinut hengata siellä koko vierailun ajan, niin siisti paikka se oli! Kiersimme kuitenkin kaikki näyttelyt. En oo mienkään innokas museokävijä, mutta modernin taiteen omituisuus kyllä viehättää. Välillä se myös ällöttää ja ihmetyttää. ARoSissa oli esimerkiksi yksi näyttely teurastetusta hevosesta, jossa seinällä näytettiin videokuvaa sen teurastuksesta ja palaset olivat lasipurkeissa hyllyllä. Tosi taiteellista.



Tällanen iso kaveri oli vastassa No Man is an Island - The Satanic Verses -näyttelyssä (Ron Mueck - Boy)

Andy Warhol - Marilyn

ARoSin jälkeen kävimme vielä kävelykierroksella Aarhusin omien ESN-tyyppien johdatuksella. He esittelivät muun muassa kaupungintalon ja kirkon ja kertoivat niin Aarhusin historiasta kuin nykyisyydestäkin. Kävelykierros ei ollut kauhean hyvä, mutta siihen vaikutti varmasti niin huono sää kuin kaksi museokierrostakin, joiden jälkeen lisäkävely ei oikein napannut. Sen jälkeen pakkauduimme taas kaksikerrosbussimme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin Fynin saarelle. Siinä vaiheessa iltaa olin jo menettänyt ääneni ja korvakin oli aivan tukossa, joten paluu kotiin sopi mulle paremmin kuin hyvin.



Nyt mä yritän sitten parantua flunssasta. Oli mukava nähdä Tanskaa muutenkin kuin Fynin saarelta ja käydä tsekkaamassa nähtävyyksiä. Aalborg ja Aarhus olivat molemmat ihan kivanoloisia kaupunkeja, mutta mä tykkään Odensesta enemmän. Oma koti kullan kallis, vai mitä?

Aarhus sateenkaaripanoramasta kuvattuna

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kuukauden jälkeen...

...Tanska tuntuu jo kodilta.

Täällä kaikki on siis edelleen hyvin. Paluu Suomeen tuntuu yhä niin kaukaiselta, mutta silti koko ajan uhkaavasti lähestyvältä.

Social Anthropologyn luennolla

Aloitin tanskan kielikurssin syyskuun viimeisellä viikolla ja osaan joten kuten kertoa itsestäni tärkeimpiä asioita. Tanska on vähän kuin omituinen sekoitus ruotsia ja saksaa, mutta vielä omituisemmin lausuttuna. Kirjoitettua tekstiä ymmärrän lähes yhtä hyvin kuin ruotsiakin, mutta puheesta en vielä saa paljon mitään irti. Onneksi oikeastaan kaikki täällä puhuvat hyvin englantia, joten sen suhteen ei ole tullut vastaan ongelmia. Mun englanti taas ei ole välttämättä parantunut täällä olon aikana, mutta kynnystä kielen käyttämiselle ei enää ole. Ja sehän oli yksi tavoitteistani vaihdossa, joten ainakin jossain oon jo onnistunut!

En siis ole potenut koti-ikävää tai kulttuurishokkia, vaikka ikävä hevosen selkään tai edes läheisyyteen alkaakin jo kalvamaan. Kuitenkaan aikaa ei tunnu riittävän millekään "ylimääräiselle", vaikkei mulla koskaan mikään kiire täällä olekaan. Päivät vaan tuntuu menevän tehdessä ei mitään niin nopeasti, ettei kaikkea suunniteltuakaan ehdi tekemään.

Tavallinen aamuruuhka koulumatkalla...

Vihdoin Tanskassakin alkoi syksy, ja kylmät tuulet muistuttavat mua Vaasasta. Monet vaihtarit valittavat jo kylmää, kun lämpötila on laskenut muutamana päivänä alle viiteentoista. Pakko myöntää, että se tuntuu kyllä aika kylmältä pitkän lämpimän jakson jälkeen, mutta oikeanlaisella vaatetuksella siitä selviää!

Syyskuun loppupuolella mun porukat kävi vierailulla Odensessa, ja sain niiden mukana kaikkea tarpeellista Suomesta. Kävimme myös tsekkaamassa Egeskovin linnan, jonne ei Odensesta ollut mikään hirveän pitkä matka. Pihamaalla oli kiva kierrellä, mutta itse linna ei ollut mitenkään erityinen. Oli kuitenkin kiva käydä katsomassa sekin paikka, kun kerran samalla saarella ollaan. Otin linnasta ihan ylipaljon kuvia, jotka täytyy varmaan jättää ihan omaan postaukseensa.




Huomenaamulla seiskan aikaan lähdemme muiden vaihtareiden kanssa kietämään Pohjois-Tanskaa. Mun pitää herätä jo viiden aikoihin, että ehdin kuuden bussiin, koska meidän retkibussimme lähtee keskustan linja-autoasemalta. Kierrämme Skagenin kautta Aalborgiin sekä Aarhusiin, ja vierailemme myös muun muassa Tanskan pohjoisimmassa kohdassa. Odotan reissua innolla, mutta samalla toivon, ettei pari päivää vaivannut kurkkukipu pahenisi matkan aikana... Siitä sitten taas myöhemmin lisää, nyt on aika pakata tavarat valmiiksi ja ladata akut täyteen!

Käytiin Karon kanssa testaamassa Umashi, yksi Odensen sushipaikoista. Hyvää oli!