Birkeparken 234

Hoodeilla

Oon jo palannut Suomeen ja muuttanut uuteen kämppään, mutta siitä huolimatta kerron asumisestani Odensessa ja esittelen vaihtoaikani kodin.

Meillä vaihtareilla oli kaksi vaihtoehtoa asunnon hakemisen suhteen: joko annoimme yliopiston asumistoimiston hoitaa homman puolestamme tai tehdä kaiken itse. Helppo arvata, että valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Ei tullut mieleenkään alkaa itse etsimään asuntoa ulkomailta, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta enkä tuntenut maasta ketään.

Meille sanottiin, että asumistoimisto tarjoaa vain yhden asunnon, jonka hylkäyksen jälkeen joutuu jonon perälle ja luultavasti etsimään itse kämppänsä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kysymällä olisi varmasti saanut muitakin tarjouksia. Mulle tarjottiin huonetta ensimmäiseksi Birkeparkenista, Vollsmosesta. Olin aika pettynyt, kun mun toiveita omasta kylppäristä ja lyhyestä matkasta yliopistolle ei oltu huomioitu, mutta kaikki parhaimmat paikat oli varattu pysyville opiskelijoille. Niinpä otin Birkeparkenin huoneen vastaan tuumaten, että kyllä nyt puoli vuotta pystyy kämppisten kanssa kylppärin jakamaan.

Vähän typerästi aloin jälkikäteen vasta googlailemaan, millaiselle alueelle olin muuttamassa. Netistä kävi ilmi, että asuisin Odensen "vaarallisimmalla alueella", jonka useimmat kiertäisi kaukaa, jos vaan voisivat. Ensiksi olin jopa järkyttynyt, mihin ghettoon jouduin muuttamaan ja miten uskaltaisin poistua huoneesta ikinä... kävin ihan vain varmuuden vuoksi ostamassa hälyttimiä sun muita turvaamaan eloni tässä kuolemanloukussa, johon mut oli työnnetty.

Ensivaikutelma asunnosta oli aika huono. Mulle oli kerrottu, ettei asunnossa ollut vielä muita asukkaita, mutta koko kämppä oli erittäin asutun näköinen. Toisin sanoen tosi likainen. Voisin verrata sitä kaatopaikkaan tai sikalaan tai pommin jäljiltä olevaan. Nopeasti käykin ilmi, että asunnossa on asunut kesän aikana yksi kämppiksistäni, jonka spesiaalit tavat kuljettaa lautasellisia ruokaa paikasta toiseen olivat aiheuttaneet kaiken sotkun. Mutta tämän opin vasta vähän myöhemmin.

Paikalle saapui samana päivänä norjalainen kämppikseni Linda, jolle asunnon taso oli hirveä järkytys. Hän kuurasi vanhempiensa kanssa yhteiset tilat lattiasta kattoon, minkä jälkeen asunto oli jopa asumiskelvollinen! Onneksi mun huoneessa ei ollut mitään vikaa, vaan ainoastaan yhteiset tilat olivat jääneet heitteille.

Mun huone oli tosi hyvän kokoinen, noin 16 neliötä. Se oli valmiiksi kalustettu, mikä tietty oli yhden lukukauden vaihtarille melkeinpä välttämättömyys. Huoneeseen kuului sohvasänky, kirjoituspöytä, tuoli ja laatikosto, joiden lisäksi mulla oli suuri vaatekaappi peileineen.

Meitä asui samassa kämpässä neljä tyyppiä, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Jokaisella oli oma huone ja yhteisinä tiloina keittiö, olohuone, parveke, vessa ja kylppäri. Me saatiin vaihdon alussa omat keittiövälineet aterimista leikkuulautoihin sekä tyyny, peitto, petivaatteet ja pyyhkeet. Asuntoon kuului netti, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia.

Mitä kämpän puhtauteen tuli, meillä oli jokaisella viikottain vaihtuva siivousalue, joka piti siivota viikonloppuna. Harmillisesti tällä yhdellä kämppiksellä oli sen verran erikoinen tapa tehdä ruokaa ja kulkea ruokalautasen kanssa keittiöstä omaan huoneeseen, että keittiö oli yleensä aina sotkuinen. Tähän kokoaikaiseen epäsiisteyteen tottui yllättävän nopeasti, enkä loppuaikana edes huomannut lattialla pyöriviä herneitä ja liedelle pinttyneitä rasvakokkareita.

Mä ja ranskalainen vaihtari Lucie pidettiin yhteiset synttärit mun luona viikkoa ennen meidän vaihdon loppumista. Silloin siivosin koko kämpän edustuskuntoon ja kehtasin myös ikuistaa koko kauneuden videolle. Normaalisti siellä ei siis ollut noinkaan siistiä. Myöskään koristeita, herkkuja tai Lucieta ei tavallisesti kämpillä ollut.




Mitä sitten turvallisuuskysymykseen tulee, Birkeparken oli ihan tavallista aluetta. Vollsmosessa asuu paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä (Wikipedian mukaan 65 %), mikä varmasti osaltaan on rakentanut tällaista "vaarallista" kuvaa alueesta. Mua ei kuitenkaan kertaakaan oikeasti pelottanut asua siellä ja muutaman kerran tulin yksikseni yöllä kotiin ilman mitään ongelmia. Kaikki oli siinä vaiheessa jo nukkumassa. Riippuu varmasti omasta asenteesta, millaiseksi tän paikan kokee. Pari kaveria muutti pois turvattomuuden takia, mutta heillekään ei mitään pahaa ollut tapahtunut.

Meillä oli muiden Birkeparkenissa asuvien vaihtareiden kanssa yhteinen FB-ryhmä, jossa tyypit muun muassa pyytelivät työkaluja lainaan, kutsuivat bileisiin ja ehdottivat jalkapallotreenejä. Alueella asui meidän muiden joukossa myös kolme buddya eli tutoria, jotka paimensivat meitä ja auttoivat tarvittaessa. Meistä muodostui aivan mahtava porukka, ja bileitä riitti kyllä puolen vuoden aikana ihan tarpeeksi. Birkeparken tulee aina olemaan muistoissani vaihtoaikani kotina, eikä sen jälkeen omat asumiskriteerit ole enää turhan tiukkoja. :D