torstai 24. marraskuuta 2016

ESN Sea Battle 2016

Risteilyn jälkeinen tervehdys! Takana on viitisen päivää unettomuutta ja matkustamista niin bussilla, laivalla kuin jalan. Parin päivän sisällä kävin kolmen maan pääkaupungissa, kävelin reilusti yli 30 kilometriä ja nauroin ihan liikaa.

Lauantai-iltana kuutisenkymmentä opiskelijaa pakkasivat itsensä ja omaisuutensa bussiin, ja matka Odensesta Kööpenhaminan kautta Tukholmaan sai alkaa. Bussimatka kesti vaatimattomat 10 tuntia, ja Köpiksestä mukaan nousi parikymmentä opiskelijaa lisää. Nukkuminen oli lähestulkoon kiellettyä, eikä musiikin pauhatessa ja matkustajien juhliessa siitä voinut haaveillakaan. Onneksi loppumatkasta kaikki matkustajat olivat kuluttaneet patterinsa loppuun ja jokainen sai nukuttua edes hieman.

Itselle Sea Battle oli täysin uusi juttu. En ollut siitä kuullut ennen vaihtoa, joten mitään ihmeellisiä odotuksia ei mulla ollut. Sea Battle on siis opiskelijaristeily ja ESN:n suurin tapahtuma, johon osallistui tänä vuonna yli 1500 opiskelijaa Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta.

Ekana päivänä kiersimme Tukholmaa jalan hyvin uupuneina pitkän bussimatkan jäljiltä. Yövyimme ihan mukavassa hostellissa ja oli meille myös järjestetty pieni pre-party jossain Tukholman surkeimmassa baarissa. Matka sinne oli jännittävä, sillä joku keksi oikaista rakennustyömaan läpi ja kiivetä korkean verkkoaidan yli. Kaikki tietenkin seurasivat tätä sankaria, mutta hieman korkeanpaikankammoisena päätin itse kuitenkin kiertää tietä pitkin. Baari oli pieni ja kallis, työntekijät töykeitä ja musiikki huonoa. Monet laittoivat ankaraa arvostelua baarin Facebook-sivulle, minkä johdosta paikka muutti samana iltana nimensä jo toistamiseen... melko hämärä paikka siis kyseessä.

Tukholman satamaa
Pre-partyilijat ahdettuna hostellihuoneeseen

Seuraavana päivänä olikin aika astua laivaan ja risteily sai alkaa! Sitä ennen meillä oli hieman vapaata aikaa, joten pikakävelimme toiselle puolelle Tukholmaa katsastamaan Vasa-museon, jossa on esillä Kustaa II Adolfin käskystä rakennettu Vasa-laiva, joka upposi neitsytmatkallaan.

Vasamuseet

Vasamuseet

Viikinkien ryhmäkuva

Tukholman satamassa meille jaettiin Sea Battle -kassit sekä ikiomat Tanskaviikinki-paidat. Niihin pukeutuneina meidät oli helppo tunnistaa jo kauempaakin. Punainen massa taisi piristää muitakin risteilijöitä, ainakin katseista päätellen.

Risteilyyn kuului kaikille buffetti, jossa sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Sanomattakin selvää, että sen me kaikki teimme. :D Ainoa miinus oli, että meille oli varattu vain kaksi tuntia aikaa ruokailla, josta suurin osa meni jonottaessa tuhannen muun nälkäisen kanssa. Laivalla oli paljon tekemistä ja tapahtumaa, kuten aarteenetsintää ja karaokea. Illalla oli ensimmäiset bileet, jotka eivät oikeastaan poikenneet tavallisista bileistä mitenkään muuten kuin sijainniltaan. Oli silti mukavaa, ja ihmisten keinuntaa tanssilattialla aaltojen mukana oli hauska seurata.

Mä ja Carolien @ Haunted Neon Party



Seuraavana aamuna saavuimme Tallinnaan, jonka kylmän tuulinen ilma sai jopa meidät viikingit vähän palelemaan. Yksi meidän porukkamme vetäjistä oli kotoisin Tallinnasta, joten saimme vähän paremman kiertokävelyn kuin Tukholmassa, jossa vetäjät lähinnä keksivät faktoja eri monumenteista. Kaupunkikierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa tuhlattavaksi Tallinnassa, joten kävimme syömässä lounasta Vapianossa ja shoppailimme suklaata ja evästä paluumatkalle ruokakaupassa. Tanskaan verrattuna suklaa oli lähes ilmaista ja hyllyillä oli oikeastaan kaikki suomalaiset suosikit virolaisten lisäksi, joten totta kai tilaisuus täytyi käyttää hyväksi.

Paluumatka oli hieman myrskyisämpi kuin menomatka, ja laivalla tuli käveltyä käytävää puolelta toiselle aaltojen mukana. Matka sujui aika lailla samalla tavalla kuin aiemminkin, pois lukien buffetti, johon meillä ei ollut enää mahdollisuutta. Oli muuten ihanaa nähdä haalariporukkaa, vaikkeivät suomalaisia olleetkaan! Tuli ikävä omia haalareita ja asuvalintojen helppoutta.

Viimeinen päivä kuluikin taas bussimatkoihin. Tukholmassa ja Tallinnassa kierrellessä oli koko ajan vähän sellainen tunne, että oltaispa Tanskassa. Jopa ovien avaaminen tuntui vaikealta, kun ne kaikki avautuivat oikein päin eikä tarvinnut arvailla, pitäisikö nyt työntää vai vetää...

Myöhemmin reissulta tulee myös videota, kunhan ehdin koota sellaisen valmiiksi!

Girl power!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti